Uuden ampumakokeen ongelmat

[Pohjola]

Ei hinta ratkase kokeessa.
Kuvio on hyvin näkösällä ja ammutaan valosaan aikaan.
Toki esittämäsi suurennus olis hyvä mutta kyllä pienemmälläki näkee,,, vanhallaki kuhan on säädöt kohillaan. Mutta joku 1,5-5×25 alkaa olla rajoilla ellei ole tosiaan hyvä kuvanen. 4x40 pystyy halppiksenaki samaan.
6x40 on jo aika ok ja paljon käytetty 4-9×40 on jo ihan ok.
Mutta kyllähän harjoittelu on tärkeää,, edes kuvioon ja ampuma paikkaan tutustuminen auttais monia.
Olis jonkinmoinen käsitys ja varmuus mitä ollaan tekemässä.
Meidän enemmän ampuvien mieleestä on ihmeellistä miksi koe on ongelma.... vaikka mimmonen sohlo annettas tähtäimellä ku tähtäimellä ja erkonomialtaan minkämoinen vaan nii kyllä pitäs mennä läpi....
Nojoo,,, jokseenki kaikilla meillä on ajokortti....mutta onnistusko kaikilla kärryn kanssa peruutus, tasku parkki jne. Tai hesassa pyörittely.... monelle helppoa mutta .....

[Peto]

[Lahtinen]

[Patruuna]

[heipaan]

[Patruuna]

[Peto]

Näihän se on siinä pienessä kuplassa, joka osaa ampua edes auttavasti.

Vaan mistä ne hirvimiehet sitten saataisiin? Nytkin tuntuu omaan poruukkaan olevan ehdollisia ilmoittautumisia, tuun jos saan merkin...
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[Lahtinen]

[Patruuna]

[Ramiwolf]

Yksi hyvä asia voisi olla se, että seurat pitäisivät "ampumakoulu" iltoja vaikka alkukauden treeneissä.

Eli niille halukkaille, joilla ammunta yleensä ja kokeen läpi saaminen on vain niin "vaikeaa" jostain syystä.

Eli näille näyttäisiin ja opetettaisiin kaikki ammuntaan liittyvät eri vaiheet oikein ja huolellisesti, yksi kerrallaan.

Tämän jälkeen asiaa harjoiteltaisiin radalla jokaisen kanssa rauhassa radalla, jotta asia onnistuisi jokaiselta myös itsenäisestikin jatkossa.

Ja sitten voisi myös harjoitella sitä merkkikokeen ampumista ja yrittää saada niitä onnistumisia tätä kautta paremmin itse virallisessa kokeessakin.

Eli ensin aseen käsittelyn oikeaoppisuutta ja turvallisuus asiat.

Sitten itse ampumistapahtumaa.

Näytetään miten otetaan hyvä ampuma-asento tuelta pöydällä.

Sen jälkeen opetaan tähtäystä "aikoineen", hengityksen rytmi, miten hengitetään juuri ammunan aikana ja se hyvä puristava laukaus , miten sormi on aina samalla tavalla liipaisimella sijoittuneena sekä se, ettei se sormi saa osua muuhun kuin liipaisimeen ja laukaisuliike pitää kohdistua vain suoraan taaksepäin.
Ja silmän oikea etäisyys tähtäimistä, pään asento, jos mahdollista molemmat silmät auki tähdätessä (vaikka lapun avulla), ja sellainen asia, ettei silmät saa mennä kiinni ammuttaessa.
Ote aseen tukista ammunnan aikana, sormet ei saa puristaa piippua, ote vain tukista kiinni, aseen perän sijoittuminen oikeaoppisesti olkapäähän sekä oikeanlainen voima aseen kiinni pitämisessä.
Ampujan pitäisi olla rentona ammuttaessa, eli ampuja ei saa käyttää voimaa ampuma-asennon pitämisessä tai siis jännittää lihaksiaan.

Aseen kohdistamisessa oikeaan suuntaan olisi hyvä opettaa vaikka seuraavanlainen tapa.
Pyytää ampujaa sulkemaan silmänsä ja "tähtäämään" oletettua maalia kohden.
Kun ampujalta kysyy, onko asento nyt hyväntuntuinen, niin sen jälkeen voi avata silmänsä.
Jos piippu ja tähtäimet ei osoita oikeaan suuntaan/paikkaan, niin muutetaan asentoa ja toistetaan yllä oleva asia niin monta kertaa, että piippu osoittaa oikeaan kohtaan.

Tämän jälkeen ei muuteta asentoa ammunnan tai latausten aikana, joka parantaa ampumasuorituksen hyvää suorittamista.

Yllä oleva on erityisen tärkeää myös eri aennoissa ammuttaessa, pystyammunnassa tai liikkuvaakin ammuttaessa.

Sekin olisi hyvä opettaa, ettei joka kerta tähdätessä ole pakko ampua, vaan tähtäyksen voi välillä keskettää, hengitellä hetken, räpytellä silmiä ja yrittää rauhassa uudelleen ampua sen hyvän laukauksen.

Sekin olisi hyvä, että kysyttäisiin ja opetettaisiin ampuja huomaamaan oma suorituksensa laatu, osaako sanoa minne osuma meni ja mistä syystä osuma ei ole "keskellä", jos on virheitä tapahtunut.

Jälkipidon hyödyt tai liikkuvaa maalia ammuttaessa liikkeen jatkuminen ammuntaa suoritettaessa.

Ehkä yksi suuri syy on myös rekyylipelko, josta voi opettaa pois parhaiten myös pienemmillä kalibereillä sekä vaimentajia hyväksi käyttäen.

Ja arimmille olisi hyvä, että joku kävisi tälläisien kanssa radalla vain kahdestaan jokusen kerran, niin silloin lopputulos olisi varmasti parempi.

Veikkaanpa, että aika monen ampujan huonon ampumisen syyt ovat enimmäkseen seuraavat:
Ei vain yksinkertaisesti tiedetä/osata sitä oikeaa ampumistekniikkaa kaikilta osin, jolloin tehdään yksinkertaisia ja isoja virheitä ammunnan aikana, joka näkyy epävarmana ja huonona tuloksena taululla tai metsällä.

Tuon yllä olevan johdosta myös into käydä radalla on heikkoa, eikä tuo huono osaaminen motivoi käydä radalla, kun muut on parempia.

Ja kukapa sitä kehtaisi myöntää, ettei oikein hallitse tuota ampumistaan tai ymmärtääkö edes sitä, mistä syystä oma ammunta on vain niin vaikeaa ?

Tässä nyt jotain mietittävää aluksi.

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[Jyrkkä D]

[heipaan]

Aktivoimisessa paras ratkaisu on pakottaminen, koska pakko on paras muusa. Pakottamisessa taas pitää pitää järki päässä. Siksi paikan päälle ampumaan pakottaminen voisi olla riittävä. Tarvitaanko edes jotain tulosta? Minusta riittäisi, että joka vuosi pitäisi käydä ampumassa määrämuotoinen harjoitus. On se sitten vaikka pystystä 5 laukausta tai jokin 4+6 tai vastaava. Tuolloin voisi ampumakokeen unohtaa. Ilomielin vaihtaisin 3v välein 4 lks tuloskriteerillä vuosittaiseen pakotettuun harjoitteluun ilman tulosvaadetta.

[M3]

Jep samaa mieltä edellisten kanssa. Se oli jopa kunnialle käyvä tilanne jos vanha jäärä +68v joutuisi nuorempien oppilaaksi kuinka ammutaan....
_________________
Kirjoitusteni lukuohje. Eivät sisällä faktaa ja jos pipo kiristää niin älä lue ollenkaan.