Uuden ampumakokeen ongelmat

[kuhnakakkonen]

Vanhassa kokeessa saattoi saada kortin vaikkei kiikari olisi ollut ihan vimpan päälle, jos aseen käsittely oli kohdillaan.
Nykyisessä kokeessa ei saa korttia läpi, jos ei kiikari ole kohdistettu vimpan päälle. Aseen käsittelyssä ei tarvi osata kuin lataus ja lipastaminen.

Oma oloni ampumaradalla oloon on helpottunut huomattavasti. Tulos hoidetaan radiopuhelimella ja jää jokseenkin ammuttajan ja ampujan väliseksi tiedoksi. Entisessä keppinäytössä olivat takana rivissä ne, jotka halusivat tietää kaiken toisten ampumataidoista.
Nyt ampumakokeeseen tosiaan riittää, että kohdistaa kiikarin kunnolla. Eli ampuu jotakuinkin metsästyksessä seisovaan eläimeen. Niin kuin edellä todettiin niin liikkuvan harjoittelu voi johtaa liikaa yrittämiseen pitkällä matkalla liikkuvaan maaliin.

Metsästysharrastuksessa kaikkiin asioihin reagoidaan vanhakantaisesti. Harjoittelussa talkootyössä metsästyksessä ja maan vuokrauksessa syy on objektissa.
Nykyisin ohjataan johtoa että miten tekisin asiat paremmin että asiat menisivät paremmin.

[Lahtinen]

Ite olen todennut, että tämmöisiin setämiehiin ja tervaskantoihin on ”ihan turha uhrata paukkuja, jos ne ei halua tulla radalle, niin ne ei tule”.

Joka porukassa pitää olla kumminkin tietty runko ampumakykyisiä jamppoja. Omasta mielestäni kannattaa panostaa noihin ”nuoriin”, luoda treenimahkuja jne.

Hirvijahtihan on mennyt aika pitkälti sellaiseksi, että missä entivanhaan kauden aikana liki joka ukko ampui hirven (arvotut passipaikat) ja parhaat muutaman. Niin nykyään ampuu ne pyssymiehet useamman. Ja iso osa ei yhtään.

Ja mistäkö tuo johtuu. No nykyään träkkeristä näkee aika lailla tarkkaan, mitä on tapahtunut; Missä ukko möllöttää ja mistä koira työstää.

Eli jos ei oikein ole aikomustakaan ampua kuin ihan huippuholliin, niin silloin suosista annetaan se ”kuuma ja haasteellisempi paikka” jollekin pyssymiehelle.

Miksi alkaisit rakentaa uudelleen ”nuoruuden ampumataitoa”, varsinkin jos tiedät että iäntuomat krempat tekee hommasta käytännössä mahdotonta. Helpompi on ampua koe kolmen vuoden välein ja ampua jahdissa vain ihan huippuholliin johonkin 30m etäisyydelle.

[heipaan]

Minusta metsästäjän tärkein tehtävä on hoitaa metsästys turvallisesti. Tämä luonnollisesti tarkoittaa erityisesti aseen turvallista käyttöä. Mielestäni toiseksi tärkein asia on aiheuttaa riistaeläimelle mahdollisimman vähän kärsimystä.

Kumpikin asia on edellytys harrastuksemme kestävälle jatkolle.

Toisin sanoen näen tärkeänä, että metsästäjillä on kelvollinen aseenkäsittely- ja ammuntataito ja mielestäni tätä tulee vaatia. En näe, että nykyinen koe mittaa näitä taitoja riittävästi saati oikein. Viimeksi noin puolitoista viikkoa sitten tuijotin piipunsuun, kun se meikäläistä kohti hirvikoeammunoissa osoitti. Ja lukko oli kiinni.

[Sigamees]

Turvallinen aseenkäsittely, siis jos unohdetaan osuminenkin kokonaan, on vaan sellainen asia että ei riitä jos sitä tekee syys-marraskuun vuosittain.

Sitten jos pitää vielä parantaa ampumataitoa, on se vähintään puolivuosihommaa ja viikottain.
_________________
Running target!

[hala]

OT: Olen siinä kasikymppisten sarjassa. Metsästys on edelleen henki ja elämä. Osaan pitää aseet kunnossa, ladata patruunat ja kohdistaa aseen. Koetan pitää itseni fyysisesti kunnossa kävelemällä päivittäin muutaman kilometrin ja käyn pari kertaa viikossa kuntosalilla ja kylmillä keleillä savotassa. Metsässä osaan, minne käsketään, koska niissä on tullut kuljettua liki 70 vuotta. Kaverini jäi hirviporukasta pois, koska hän koki olevansa liian huono liikkumaan. Surin asiaa aika tavalla, koska myös minulla tuo on lähivuosien asia.

Mutta tuosta hirvikokeesta: Aseen kohdistuksen tarkastukseen se on huono, koska siinä ei ole kohdetta, johon tähdätä, on vain tummanruskeaa pahvia, jossa hento rengas, joka ei näy pienillä kiikarin suurennoksilla. Punapisteellä ja avoilla ampuminen on aivan muuta, kuin se on riistatilanteessa. Tein aikoinaan esityksen, kun koetta oltiin uusimassa seuraavasti; taulusta ykkösen ja ehkä myös kakkosen rinki pois, nopeus puoleen ja sallittua olisi yksi tai jopa kaksi ohilaukaus(ta) 3+3 sarjassa. Lisäksi olisi saanut käyttää tukikeppiä tai kiinteää tukipuuta ja ampua olisi pitänyt seisaaltaan. Mutta tälläkään lausunnolla ei ollut vaikutusta.

Faktahan on, että jonkinlainen ampumataito säilyy vain ampumalla. Itse testaan ampumataidon joka kesä niin, että vitosta huonompaa ei saa tulla vahnan kokeen mukaiseen sarjaan, että kelpuutan itseni metsälle. Harjoittelen kyllä muutenkin ilmakolla ja pienoiskiväärillä variksia ja kyyhktjä ampuen eikä kaikkea treenoota viitsi ääneensä sanoa.

[Patruuna]

..

[dxman]

Tais Patruuna mennä väärään piippuun eli ketjuun.

Tota noin. Ennen vanhaan ajoketjumetsästyksellä oli ampumataidon oltava kohdillaan.

Nykyään jos joku ampuu liikkuvaan sataan metriin,niin noitumista tulee. Jos oikein tarkalla korvalla kuunteleen,niin mieluiten haukkuun,mikä yleensä tarkoittaa muutamaa metriä oksien välistä.

Kokonaan eri asia on se,että pysyykö pyssy käsien tärinältä edes suurinpiirtein hahmollaan.

[Lahtinen]

Nuorempana aktiivisena ampumaharjoittelijana ja kisaajana ”näin hvetisti vaivaa siitä kuinka vähän jotkut treenaa ja kuinka huonoja ampujia ne on”. Lanseerasin jahtipäällikkönä jopa ”palkintopassikäytännön”, jossa seurueiden välisessä kisassa parhaiten menestyneet pääsivät ekaan passiin, jossa ajoketjualueena oli hvetinmoinen suoalue. Enemmänhän tuo oli rangaistus ajomiehille .

Jossain vaiheessa huomasin, että omakin harjoittelu suli aika lailla pois. Mutta pikkutreenillä ampumataitopohja säilyy silti hirvihommiin kohtuu hyvin.

Sitten huomasin, etten oikein enää kaksisesti osaa ampuakaan.

Ja on hirvikauteen tullut lähdettyä kohdistamattomalla aseellakin ”edellisen syksyn pohjilta”.


Jotenkin ne vuodet ovat ”sulattaneet sen huolen muiden harjoittelusta ja ampumataidosta” ja kääntäneet katsetta peiliin.

Itelleni on ollut todellinen yllätys, kuinka paskoja ampujia porukka alkaa olla ja kuinka ongelmitta hirviä silti saadaan kumoon. Peltohirvijahti on nostanut päätään jne, passipaikkojen arpomisesta on pitkälti luovuttu jne.

Vaikein periodihan oli siinä, kun porukka luuli osaavansa ampua, muttei oikeasti enää osannut.

[kuhnakakkonen]

Itse olisin hirvenmetsästyksen varmasti lopettanut jollei olisi tullut trakkeria ja riistakameroita.
Olen juuri niitä metsästäjiä jotka istuivat passissa 10 vuotta ilman kaatoa. Toki hirviä tuli hollille passiin mutta oli vasapäivä tai etsittiin tiettyä hirveä. En osannut omannimisiin runkkupasseihin. Tosin olen melko varma ettei ollut tarkoituskaan osata. Varsinkin koirajahdeissa istuinhirviin nähden usein selin. Meillä oli jotkut Ellaa itkupuhelimet käytössä. Myös VHF paransi kaatoprosenttiani.
En juurikaan tehnyt hirvihavaintoja enkä uskaltanut tulkita jälkiä.
Viitisen riistakameraa käytössä tekee sen että vanhakin hirvimies tulee minulta syvällä kurkku äänellä kyselemään havainnoista.
Meillä ei ole koskaan arvottu passipaikkoja vaan on jaettu tappopaikkoja. Jahdin alussa tosin passien jako on merkantillinen. Lista on siinä järjestyksessä kun on maksanut hirvimaksun.

[Patruuna]

[late2]

Nyt kun sää suosii ampumaharrastusta olen yrittänyt aktivoitua, kivääriammunnassakin. Viime viikolla kävin kolme kertaa radalla, joskin vain kahtena ammuin kiväärillä, tosin toisella jopa kahdella kiväärillä. Perjantaina oli toimintaradalla "vapaa vuoro", testailin niitä kyyhkypaukkuja ja ammuskelin sitten parillakin arskalla. Katselin siinä nuorien ampumista, jossain vaiheessa totesinkin "setämiehen vinkki, ei kannata alkaa vanhaksi". Ei ehkä niinkään hirviammuntajuttuja mutta muutama paikka oli sellaisia mistä nuoret pystyi ampumaan vasemmalta barrikadin takaa oikealta olalta, itse luonnonkankeana jouduin heittämään pyssyn vasemmalla olalle. Hidasta mutta hankalaa. Osuuhan sitä putken kanssa tuostakin mutta aikaa kuluu.

Olkapäät rutisee kun venyttelee käsiä. Kaikenlaisista jännevaivoista näyttää olevan juttua, mulla ei ehkä ole ihan tuota, rutinasta päätellen. Täytynee kuitenkin kaivaa hirvikivääritasoisia pyssyjä kaapista ja kokeilla pystyykö yhtään vakaasti kannattelemaan.

Kävin talvella ampumassa hirvikokeen. Ei mennyt ensimmäisellä läpi, suhtauduin asiaan turhan leväperäisesti. Bipodi CTR:ssä, kunnon putki, huono pöytä, huono takapussi, ja hemmetin kylmä. Pitkä jono, vissiin MH:n lupiin pyrkiviä ampujia pitkin Etelä-Suomea. Aikaahan kokeessa on hyvin, olisi fiksu puristella takapussi takaisin muotoon, viimeinen laukaus huonosta asennosta ei-niin-hyvällä näköalueella silmälaseilla, eipä osunut. Toisaalta sitten kun vetää pystystä "pitkältä kädeltä" niin ei ole putken tai silmälasien kanssa ongelmia.

halalle hatunnosto. Tai tänään metsurikypärännosto, ollaan pidetty "pelasta pörriäinen" -rehustoa pihalla, puna-apilaa sun muuta. Aika homma ajaa noi alas raivurilla, yksi kela jo tyhjentynyt, täytyy kokeilla saisiko sitä sirkkelisiimaa mahtumaan.

[dxman]

Ai niin. Käytännön hirvikoe voisi olla myös sellainen,että valitsemastaan asennosta tähtäys taululle,mutta ammuttaja kertoisi milloin saa ampua. toleranssia 1-5min.

Olen melko varma,että vähintään joitakin haavakkoja suomen maassa syntyy sillä,että tähdätään vapaalta kädeltä ja kun paikkaa ei tule ja käsi alkaa vapista,niin silmät kiinni ja poks.

Oma pyssy on niin painava tai sitten olen niin heiveröinen,että mieluusti asennoksi valikoituu korkea polvituki tai puun kylki kuin vapaa käsi.

[late2]

Menee taas aika kauas kokeesta mutta tuollainen "siirtyvä haukku" on piinaava tilanne. Taimikko johon ei näe, viimeksi katsonut 20 minuuttia sitten missä koira paukuttaa, sitten puhelin kaulalle ja vain kuuloaistilla. Tuossa, tuossa, saattaa kiertää taimikon reunaa, "koska se haistaa minut ja pinkaisee". Pyssy ainakin "high ready", koira lopettaa, mistä ne tulee. Viimeksi taisi olla tilanne sähkölinjalla. En ampunut.

[Peltsu]

[heipaan]