Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
Oulun Kärpät Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 13 Lok 2014 Viestejä: 35
|
Lähetetty: 01.02.2016 23:50 Viestin aihe: |
|
|
Mielestäni tuo ohjelma kärsi nyt vain ja ainoastaan huonosta toimituksesta. Haastateltavat olisivat varmasti osanneet keskustella aiheesta eläintenoikeudet vs teholihantuotanto ja ohjelma olisi näppärästi rajoitettu siihen. Nyt sitte kaivettiin insertiksi tuollainen hyvä metsästyksestä hyvässä valossa kertova juttu jota ei kuitenkaan kommentoimaan kutsuttu ketää joka olisi joskus metsästänyt. Tämä henkilö olisi voinut esimerkiksi kertoa tarkemmin juurikin näistä myönteisistä asioista (kuten vaikka sorkkaeläinkantojen sääntely) joka ei välttämättä sille kaupungissa asuvalle hyvin yleistävän kuvan metsästyksestä omaavalle henkilölle ole tuttu. Kun se metsästys on tosiaan sitä ammuskelua ja räiskimistä. Tai "epäreilun tehokkailla" aseilla metsästystä, kuten tämä eläintenpuolueen nainen asian ilmaisi. Olisikohan hänen mielestään sitten parempi että aseet olisivat huonoja että haavakoita saataisiin lisää vai... |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
Anttiman Kanta-asiakas
Liittynyt: 04 Maa 2004 Viestejä: 2647
|
Lähetetty: 02.02.2016 00:57 Viestin aihe: |
|
|
Mielestäni metsästystä ei kannata lähteä puolustelemaan hirvikolarien vähentämisellä tai eläinkatojen tasapainottamisella. On totta että metsästys mahdollistaa nämäkin sinänsä positiiviset asiat, mutta eiköhän totuus ole että ei metsälle kukaan mistään velvollisuudentunnosta yhteiskuntaa kohtaan lähde. Eikä se ensisijainen syy ole lihan saaminen. Pois lukien suuret sorkkaeläimet niin kovin huono panos-tuotos suhde metsästyksellä on jos ajattelee käytettyä aikaa, vaivaa ja rahaa siihen mitä lopulta päätyy lautaselle.
Minusta sitä on turha kieltää, etteikö metsästettäessä kokisi jännitystä ja adrenaliini virtaisi suonissa. Toisin kuin asiaan perehtymätön luulee kyse ei ole niinkään itse tappamisesta vaan vaanimisen, kyttäämisen ja yleensä tilanteen kehittymisen aikana muodostuva jännitys. Eläimen kaataminen on pitkän valmistelun ja vaivannäön lopputulos - kulminaatiopiste. Pienessä hetkessä on käytettävä paras osaamisensa jotta saadaan mahdollisuus hyvään riistalaukaukseen ja saalis saadaan reppuun ilman haavoittamisia. Kukaan ei halua kämmätä ja joutua kokemaan tunnetta kun joutuu tutkimaan eikö laukaus osunutkaan ja minne se eläin mahtoi paeta.
Samalla tavalla kalastaessa voi kokea adrenaliiniryöpyn kalan iskiessä vieheeseen. Tunnetta ei tule jos tilanne on keinotekoinen tai helpotettu. Siksi tätä tunnetta ei vois saada ampumalla eläin aitaukseen. Kyse ei siis ole tappamisesta sinänsä. Eläimelle tulee olla mahdollisuus selviytyä ja metsästäjän tulee toimia metsästäjien yleisesti hyväksymien eettisten pelisääntöjen mukaisesti. Kyse ei ole tehokkuuden maksimoimisesta vaan parhaat metsästystilanteet tulevat tavoilla jotka haastavat metsästäjän käyttämään kaiken osaamisensa ja näkemään vaivaa saaliin eteen.
Vaikka käytössä olisikin modernit välineet niin lainsäädäntö ja metsästäjien eettiset normit asettavat vaikeusastetta metsästykselle. Moni haluaa vielä lisätä haastetta valitsemalla vaativampia metsästysmuotoja ja välineitä kuten jousimetsästys. Moni kaupunkilainen ei ymmärrä että ainakin itse koen metsästäessäni olevani osa vuosituhantista metsästäjien ketjua ja osallistuvani luonnon kiertokulkuun. En ole metsässä vieras vaan kotona. |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
mpikkara Kanta-asiakas
Liittynyt: 27 Tam 2012 Viestejä: 2543 Paikkakunta: suomi
|
Lähetetty: 02.02.2016 01:05 Viestin aihe: |
|
|
Anttiman kirjoitti: | En ole metsässä vieras vaan kotona. |
Hyvin sanottu! |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
heiluri Kanta-asiakas
Liittynyt: 20 Mar 2006 Viestejä: 36161
|
Lähetetty: 02.02.2016 09:25 Viestin aihe: |
|
|
Jopa jotkut metsästäjät lässyttävät ettei metsästyksen yhteydessä saisi puhua tappamisesta vaan mieluummin vaikkapa kaatamisesta tai saaliin saamisesta...
Mitä sitä p@chkaa,tappaminen on tappamista teki sen mikä elikko hyvänsä ja se on aivan normaali luonnon kiertokulkuun kuuluva tapahtuma. _________________ Kertalaakiyhdistys |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
Larsen Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Elo 2012 Viestejä: 2907
|
Lähetetty: 02.02.2016 11:31 Viestin aihe: |
|
|
Heilurin kanssa samaa mieltä. Onnistunut pyynti päätyy riistaeläimen tappamiseen. Tappamisesta puhuvat metsästyksen vastustajat. Ihan hyvin voi myös metsästäjätkin puhua tappamisesta ihmisravinnoksi. Sekös sitten metsästyksen vastustajia risoo kun anastetaan heidän käyttämänsä termistö.  |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
Larsen Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Elo 2012 Viestejä: 2907
|
Lähetetty: 02.02.2016 11:33 Viestin aihe: |
|
|
Heilurin kanssa samaa mieltä. Onnistunut pyynti päätyy riistaeläimen tappamiseen. Tappamisesta puhuvat metsästyksen vastustajat. Ihan hyvin voi myös metsästäjätkin puhua tappamisesta ihmisravinnoksi. Sekös sitten metsästyksen vastustajia risoo kun anastetaan heidän käyttämänsä termistö.  |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
Anttiman Kanta-asiakas
Liittynyt: 04 Maa 2004 Viestejä: 2647
|
Lähetetty: 02.02.2016 11:34 Viestin aihe: |
|
|
heiluri kirjoitti: | Jopa jotkut metsästäjät lässyttävät ettei metsästyksen yhteydessä saisi puhua tappamisesta vaan mieluummin vaikkapa kaatamisesta tai saaliin saamisesta...
Mitä sitä p@chkaa,tappaminen on tappamista teki sen mikä elikko hyvänsä ja se on aivan normaali luonnon kiertokulkuun kuuluva tapahtuma. |
Voi olla että takerrun semantiikkaan, mutta minulle sanasta ´tappaminen´ tulee ensimmäisenä mielleyhtymä ihmisen tappamiseen. Tappaja-tappo-murha-murhaaja jne
Ei teurastajaakaan kutsuta tappajaksi vaikka tappamistahan hän työkseen tekee. Siksi käytän mieluummin muita termejä kuin tappaminen kun metsästyssaaliista puhun/kirjoitan. Kuulostaisi omaan korvaan jotenkin oudolta sanoa esim "Tapoin tänään 10 sorsaa ja supikoiran." En kalastuksen yhteydessäkään kehuskele tappaneeni niin ja niin monta ahventa...
Eläinoikeusaktivistit sitä vastoin haluavat venyttää oikeuksia ja termejä, joita perinteisesti on pidetty ihmisiin liittyvinä, koskemaan myös eläimiä. "Turkis on murha", " Metsästäjät ovat verenhimoisia huvikseen tappajia" jne |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
heiluri Kanta-asiakas
Liittynyt: 20 Mar 2006 Viestejä: 36161
|
Lähetetty: 02.02.2016 12:47 Viestin aihe: |
|
|
Ei minulle tule mieleen nimen omaan juuri ihmisen tappaminen tappamisesta puhuttaessa,ennemminkin lapsuusaikaiset kotiteurastukset.
Nyky televisiokolttuurin mädättämälle tappaminen on tietenkin aina ihmisen tappamista.
Mutta oli miten oli,tuotantoeläimen taival päättyy aina tappamiseen samoin kuin riistaeläinkin tapetaan metsästyksen yhteydessä,ja noinhan luontokin toimii.
Toki nyky lässy luontodokkari ei enää useinkaan näytä tappamista vaan pelkän takaa-ajon ja sen päätteeksi ruokailevat pennut/lauman,disneylässyä... _________________ Kertalaakiyhdistys |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
Larsen Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Elo 2012 Viestejä: 2907
|
Lähetetty: 02.02.2016 12:49 Viestin aihe: |
|
|
Anttiman kirjoitti: | heiluri kirjoitti: | Jopa jotkut metsästäjät lässyttävät ettei metsästyksen yhteydessä saisi puhua tappamisesta vaan mieluummin vaikkapa kaatamisesta tai saaliin saamisesta...
Mitä sitä p@chkaa,tappaminen on tappamista teki sen mikä elikko hyvänsä ja se on aivan normaali luonnon kiertokulkuun kuuluva tapahtuma. |
Voi olla että takerrun semantiikkaan, mutta minulle sanasta ´tappaminen´ tulee ensimmäisenä mielleyhtymä ihmisen tappamiseen. Tappaja-tappo-murha-murhaaja jne
Ei teurastajaakaan kutsuta tappajaksi vaikka tappamistahan hän työkseen tekee. Siksi käytän mieluummin muita termejä kuin tappaminen kun metsästyssaaliista puhun/kirjoitan. Kuulostaisi omaan korvaan jotenkin oudolta sanoa esim "Tapoin tänään 10 sorsaa ja supikoiran." En kalastuksen yhteydessäkään kehuskele tappaneeni niin ja niin monta ahventa...
Eläinoikeusaktivistit sitä vastoin haluavat venyttää oikeuksia ja termejä, joita perinteisesti on pidetty ihmisiin liittyvinä, koskemaan myös eläimiä. "Turkis on murha", " Metsästäjät ovat verenhimoisia huvikseen tappajia" jne |
Niinhän ne maidontuottajatkin luo miellyttäviä miellekuvia maitopurkeissaan pellolla vapaana kirmaavista lehmistä. Kukin tyylillään. Jokatapauksessa riistaeläin ja kala päätetään päiviltä ja jatkojalostetaan ihmis- tai eläinravinnoksi. Kukin käyttäköön mieleisiään mielikuvia. Minä metsästän ja kalastan, missä onnistunut jahti- tai kalastustilanne päätyy eläimen tappamiseen. Henki se on eläimelläkin siinä missä ihmiselläkin. Tietenkin kukin perustelkoon sitä millä sanalla haluaa, vaikka sitten omatuntoaan helpottaakseen. Ateistinä minulla ei ole uskovaisten tunnon tuskia. Minä puhun siis eläinten tappamisesta. |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
Peto Kanta-asiakas
Liittynyt: 05 Maa 2004 Viestejä: 10612 Paikkakunta: Tre/P-pohjanmaa.
|
Lähetetty: 02.02.2016 13:39 Viestin aihe: |
|
|
Anttiman kirjoitti: | Mielestäni metsästystä ei kannata lähteä puolustelemaan hirvikolarien vähentämisellä tai eläinkatojen tasapainottamisella. On totta että metsästys mahdollistaa nämäkin sinänsä positiiviset asiat, mutta eiköhän totuus ole että ei metsälle kukaan mistään velvollisuudentunnosta yhteiskuntaa kohtaan lähde. Eikä se ensisijainen syy ole lihan saaminen. Pois lukien suuret sorkkaeläimet niin kovin huono panos-tuotos suhde metsästyksellä on jos ajattelee käytettyä aikaa, vaivaa ja rahaa siihen mitä lopulta päätyy lautaselle.
Minusta sitä on turha kieltää, etteikö metsästettäessä kokisi jännitystä ja adrenaliini virtaisi suonissa. Toisin kuin asiaan perehtymätön luulee kyse ei ole niinkään itse tappamisesta vaan vaanimisen, kyttäämisen ja yleensä tilanteen kehittymisen aikana muodostuva jännitys. Eläimen kaataminen on pitkän valmistelun ja vaivannäön lopputulos - kulminaatiopiste. Pienessä hetkessä on käytettävä paras osaamisensa jotta saadaan mahdollisuus hyvään riistalaukaukseen ja saalis saadaan reppuun ilman haavoittamisia. Kukaan ei halua kämmätä ja joutua kokemaan tunnetta kun joutuu tutkimaan eikö laukaus osunutkaan ja minne se eläin mahtoi paeta.
Samalla tavalla kalastaessa voi kokea adrenaliiniryöpyn kalan iskiessä vieheeseen. Tunnetta ei tule jos tilanne on keinotekoinen tai helpotettu. Siksi tätä tunnetta ei vois saada ampumalla eläin aitaukseen. Kyse ei siis ole tappamisesta sinänsä. Eläimelle tulee olla mahdollisuus selviytyä ja metsästäjän tulee toimia metsästäjien yleisesti hyväksymien eettisten pelisääntöjen mukaisesti. Kyse ei ole tehokkuuden maksimoimisesta vaan parhaat metsästystilanteet tulevat tavoilla jotka haastavat metsästäjän käyttämään kaiken osaamisensa ja näkemään vaivaa saaliin eteen.
Vaikka käytössä olisikin modernit välineet niin lainsäädäntö ja metsästäjien eettiset normit asettavat vaikeusastetta metsästykselle. Moni haluaa vielä lisätä haastetta valitsemalla vaativampia metsästysmuotoja ja välineitä kuten jousimetsästys. Moni kaupunkilainen ei ymmärrä että ainakin itse koen metsästäessäni olevani osa vuosituhantista metsästäjien ketjua ja osallistuvani luonnon kiertokulkuun. En ole metsässä vieras vaan kotona. |
Vaikka olen kaikesta kirjoittamastasi täysin samaa mieltä,
niin koskaan emme voi ulkopuolisille perustella oman harrastuksemme oikeutusta oman jännityksemme kautta.
Niin se vain menee.
Voin kaataa peuran, koska saan siitä ekologisesti ja eettisesti kestävää lihaa ravinnokseni.
En kuitenkaan voi mainostaa ampuvani peuroja, koska saan siitä kiksit. (Vaikka näin onkin.) _________________ Vaikka muu häviää, niin metsästys jää. |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
heiluri Kanta-asiakas
Liittynyt: 20 Mar 2006 Viestejä: 36161
|
Lähetetty: 02.02.2016 14:27 Viestin aihe: |
|
|
Tuo adrenaliiniryöppy tai kiksien saaminen eivät ole minulle päällimmäisiä,tai oikeastaan tuttujakaan tuntemuksia jahdissa,jotenkin se että on metsällä ja metsästää tuntuu vain niin oikealle (vielä kun olisi kunnolliset puitteet vanhoine suurine metsineen) että jo se on syy ja riittävä perustelu metsästämiselle,sen lihan lisäksi.
Kumma kyllä,ampuessa ja etenkin kaadolla päällimmäisenä tunteena on lievä surumielisyys siitä kun komea elämä on päättynyt,samalla kuitenkin tietää että tämä on oikein ja juuri niin kuin pitää olla. _________________ Kertalaakiyhdistys |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
Oulun Kärpät Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 13 Lok 2014 Viestejä: 35
|
Lähetetty: 02.02.2016 16:10 Viestin aihe: |
|
|
Peto kirjoitti: | Anttiman kirjoitti: | Mielestäni metsästystä ei kannata lähteä puolustelemaan hirvikolarien vähentämisellä tai eläinkatojen tasapainottamisella. On totta että metsästys mahdollistaa nämäkin sinänsä positiiviset asiat, mutta eiköhän totuus ole että ei metsälle kukaan mistään velvollisuudentunnosta yhteiskuntaa kohtaan lähde. Eikä se ensisijainen syy ole lihan saaminen. Pois lukien suuret sorkkaeläimet niin kovin huono panos-tuotos suhde metsästyksellä on jos ajattelee käytettyä aikaa, vaivaa ja rahaa siihen mitä lopulta päätyy lautaselle.
Minusta sitä on turha kieltää, etteikö metsästettäessä kokisi jännitystä ja adrenaliini virtaisi suonissa. Toisin kuin asiaan perehtymätön luulee kyse ei ole niinkään itse tappamisesta vaan vaanimisen, kyttäämisen ja yleensä tilanteen kehittymisen aikana muodostuva jännitys. Eläimen kaataminen on pitkän valmistelun ja vaivannäön lopputulos - kulminaatiopiste. Pienessä hetkessä on käytettävä paras osaamisensa jotta saadaan mahdollisuus hyvään riistalaukaukseen ja saalis saadaan reppuun ilman haavoittamisia. Kukaan ei halua kämmätä ja joutua kokemaan tunnetta kun joutuu tutkimaan eikö laukaus osunutkaan ja minne se eläin mahtoi paeta.
Samalla tavalla kalastaessa voi kokea adrenaliiniryöpyn kalan iskiessä vieheeseen. Tunnetta ei tule jos tilanne on keinotekoinen tai helpotettu. Siksi tätä tunnetta ei vois saada ampumalla eläin aitaukseen. Kyse ei siis ole tappamisesta sinänsä. Eläimelle tulee olla mahdollisuus selviytyä ja metsästäjän tulee toimia metsästäjien yleisesti hyväksymien eettisten pelisääntöjen mukaisesti. Kyse ei ole tehokkuuden maksimoimisesta vaan parhaat metsästystilanteet tulevat tavoilla jotka haastavat metsästäjän käyttämään kaiken osaamisensa ja näkemään vaivaa saaliin eteen.
Vaikka käytössä olisikin modernit välineet niin lainsäädäntö ja metsästäjien eettiset normit asettavat vaikeusastetta metsästykselle. Moni haluaa vielä lisätä haastetta valitsemalla vaativampia metsästysmuotoja ja välineitä kuten jousimetsästys. Moni kaupunkilainen ei ymmärrä että ainakin itse koen metsästäessäni olevani osa vuosituhantista metsästäjien ketjua ja osallistuvani luonnon kiertokulkuun. En ole metsässä vieras vaan kotona. |
Vaikka olen kaikesta kirjoittamastasi täysin samaa mieltä,
niin koskaan emme voi ulkopuolisille perustella oman harrastuksemme oikeutusta oman jännityksemme kautta.
Niin se vain menee.
Voin kaataa peuran, koska saan siitä ekologisesti ja eettisesti kestävää lihaa ravinnokseni.
En kuitenkaan voi mainostaa ampuvani peuroja, koska saan siitä kiksit. (Vaikka näin onkin.) |
Hyviä pointteja molemmilla. Oma pointtini oli juurikin että sinne studioon olisi kutsuttu joku teidän lailla metsästyksen tunteva ja asiat artikuloiva henkilö, joka voi antamaan metsästyksestä muunkin kuin mustavalkoisen kuvan. |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
tee667 Kanta-asiakas
Liittynyt: 30 Jou 2015 Viestejä: 731
|
Lähetetty: 02.02.2016 16:31 Viestin aihe: |
|
|
heiluri kirjoitti: | Tuo adrenaliiniryöppy tai kiksien saaminen eivät ole minulle päällimmäisiä,tai oikeastaan tuttujakaan tuntemuksia jahdissa,jotenkin se että on metsällä ja metsästää tuntuu vain niin oikealle (vielä kun olisi kunnolliset puitteet vanhoine suurine metsineen) että jo se on syy ja riittävä perustelu metsästämiselle,sen lihan lisäksi.
Kumma kyllä,ampuessa ja etenkin kaadolla päällimmäisenä tunteena on lievä surumielisyys siitä kun komea elämä on päättynyt,samalla kuitenkin tietää että tämä on oikein ja juuri niin kuin pitää olla. |
Kyllä tuo tietty haikeus siitä elämän loppumisesta liittyy siihen saaliin kunnioittamiseen, jota ei valitettavasti ihan kaikissa tapauksissa ole metsästäjäksi itseään kutsuvilla. Minusta Tuholan lausahdus, että perässä tullaan kun aika on, oli varsin osuva. Tai jotenkin siihen suuntaan. |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
Anttiman Kanta-asiakas
Liittynyt: 04 Maa 2004 Viestejä: 2647
|
Lähetetty: 02.02.2016 21:18 Viestin aihe: |
|
|
Peto kirjoitti: | Vaikka olen kaikesta kirjoittamastasi täysin samaa mieltä,
niin koskaan emme voi ulkopuolisille perustella oman harrastuksemme oikeutusta oman jännityksemme kautta.
Niin se vain menee.
Voin kaataa peuran, koska saan siitä ekologisesti ja eettisesti kestävää lihaa ravinnokseni.
En kuitenkaan voi mainostaa ampuvani peuroja, koska saan siitä kiksit. (Vaikka näin onkin.) |
On silti turhaa väittää etteikö metsästys antaisi hienoja tunteita ja elämyksiä joita ei saisi jos eläinten pyynti jäisi pois ja hommaa tekisi vaikka ulkoiluna ja/tai valokuvauksena. Pointti on että itse tappaminen ei niitä kiksejä anna. Jos antaisi niin teurastajan hommiin olisi hirveät jonot.
Siinä kohtaa kun metsästys ei herätä tunteita ja muuttuu arkiseksi puurtamiseksi, lopetan homman varmasti. Jos ei saa kiksejä metsästyksestä niin miksi ei vaihtaisi asetta kameraan tai kiikareihin? Lihaa saa kyllä rahalla -myös riistan.
Lihaa saa halvemmalla kaupasta ja vaikka eläin teollisessa lihantuotannossa viettää elämänsä luonnottomissa olosuhteissa sen hyvinvointi ja lopetettaessa kokema kärsimys on kuitenkin paremmin kontrollissa kuin metsästettäessä eläimiä. Teurastamolta eläimet eivät karkaile haavoittuneena ja koe viikkokausia kestävää hidasta kuolemaa märkivän haavan kanssa.
Minä koen metsästyksen aivan samalla tavalla kuin marjastamisen tai kalastamisen. Ihminen hakee ravintonsa luonnon antimista. Metsästyksessä suhde luontoon on läheisempi ja aito vaikka välineet ovat muuttuneet. Kun kuorii tekniikan ja modernin kuorrutuksen pois lähtökohdat ja periaatteet ovat samat kuin on ollut jo tuhansia vuosia. Vaikka kyse ei ole henkiinjäämisen kannalta välttämättömästä ravinnonhankinnasta on metsästyksellä tärkeä asema henkisen hyvinvoinnin ja luontosuhteen vaalimisen kannalta myös modernissa yhteiskunnassa. Sitä ei tarvitse kieltää vain siksi että se ei ole enää välttämätöntä. Jos asioita aletaan sen perusteella kieltämään että se ei ole välttämätöntä ei kovin montaa asiaa jää sallituksi.
Kärsimys on osa elämää siinä missä syntyminen ja kuolema. Kärsimyksen tuottamista tulee minimoida, mutta sen absoluuttinen poistaminen ei ole mahdollista. Ihmisellä on tavoitteidensa saavuttamiseksi oikeus tuottaa myös kärsimystä eläimille. Lihantuotannossa ja metsästyksessä kärsimystä ei voi täysin välttää. Mustavalkoinen ajattelu johtaa melko älyvapaaseen tilanteeseen tässäkin asiassa.
Tiettyä surumielisyyttä on varmasti normaalia tuntea kun esim ampuu lopetuslaukausta tai seuraa kun elämä loppuu saaliseläimestä riistalaukauksen jälkeen. Surumielisyys johtuu kunnioituksesta eläintä ja elämää itseään kohtaan. Metsästäjä hyväksyy asemansa hierarkian korkeimman tason petona. Kunnioituksesta riistaa kohtaan hän minimoi saaliin kärsimystä mahdollisuuksiensa mukaan ja käyttää saaliin tarkasti hyödyksi oli se sitten ravinnoksi tai vaikka turkismateriaaliksi.
Länsimainen ihminen kokee enenevässä määrin syyllisyyttä monien asioiden suhteen. Tämä ilmenee niin lihansyönnin, yleisen hyvinvoinnin, kulutusyhteiskunnan, pakolaistilanteen, jne suhteen. Syyllistämällä meihin yritetään vaikuttaa monella tasolla, koska se on havaittu toimivaksi strategiaksi. Juuri muita kansoja ei tällä strategialla pysty ohjaamaan. Länsimaalaisen itsekriittisyys on toisalta hyvä asia, mutta sillä on myös heikkoutensa. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
slowhand Kanta-asiakas
Liittynyt: 28 Lok 2009 Viestejä: 2397
|
Lähetetty: 02.02.2016 21:35 Viestin aihe: |
|
|
Oikein hyviä ajatelmia molemmat tuossa yläpuolella. Lisäisin vielä , että onnistunut pyyntitilanne päättyy riistaeläimen kuolemaan, ei tappamiseen. Metsästäjät pyytävät, teurastajat teurastavat ja himomurhaajat, terroristit sun muut tappavat. Kaikissa tuloksena on jonkun/joidenkin kuolema, mutta rikkaassa kielessämme noiden sanojen merkityksillä on vinha ero. |
|
Takaisin alkuun |
|
 |
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|