Kokemuksia hirven hyökkäyksestä

[Unforgiven]

[late2]

[RKMJ]

Tännehän tää ois pitäny laitta... kirjottelin jo tuohon toisaalle.

No turha tuosta kaliberista on ainakaan taistella. Pari vuotta sitten sattui seuravaa itselle. Ammuin (45-70) sarvipäätä noin 80-90m päähän juoksuun sattui lavan etupuolelle jalkapoikki keuhkoon reikä, menee vielä 150m ja jää makuulle. Koira pyörii kimpussa ja kun olen noin 2m päässä hirvi ylös, onneksi sen verran tokkurassa jotta ehti paukattaa kerran otsikkoon ja rintaan (hiukan hätä varjelun liioottelu joo) niin karkas loppuhenki siitä elukasta. Joten kyllä näitä sattuu silloin tällöin...

[Unforgiven]

[RKMJ]

[late2]

No joo, minunkin piikittely kohdistuu lähinnä .308-kulttuuriin kuin itse kaliiperiin. Halvin pyssy, halvin putki, halvimmat paukut ja sitten vielä säästetään harjoittelussa, käytännössä se on vain koe joka kolmas vuosi. On taatusti kaikilla jännää ja jahtipäälliköllä hiukset harmaantuu kun tilanteita sattuu tälle porukalle. Meidän .308-kaverilla on onneksi asialliset paukut, Fedun HE:tä TBBC:llä, aina on hirvi kuollut kun on osunut, tai ainakin melkein aina. Siitäkin on kokemusta että .375 H&H:llakin pitää osua, ei se paukaus riitä, eikä kaksikaan. Joskin aika huonotkin osumat riittävät, mutta se on jo oikeastaan toinen juttu.

Kävi tuossa mielessä että olen varmaan aika keskiverto .308-jahtaaja, muistaakseni ammuin .308:lla pari vuotta sitten. Mutta eiköhän se pyssy ole kohdallaan, muistaakseni jopa hirvipaukuille. Eli jos käsky käy niin olen valmis jahtiin, turhanpäiväiset kohdistukset ja harjoittelut on ajan ja rahan hukkaa. Joskin löysin muovikassillisen paukkuja, voisi ne jossain välissä paukauttaa pois.

[Sämpy]

Joskus 80-90-luvulla kun olin nuori poika motitimme hirven vetämällä passi- ja ajoketjut hirven ympärille. Olin ajoporukassa ja passi tuli tuulen päälle. Eräästä ojasta kun hyppäsin yli, niin huomasin että hirven takamus pyörähti ojalinjalla. Pysähdyin ojan penkalle ja aloitin kovan mekkalan. Hirvi tuli ryteiköstä esiin ja seisahtui n. 10-15 metrin päähän. Mekastin minkä pystyin mutta hirvi juoksi suoraan kohti ja kerkesin juuri ja juuri hyppäämään edestä pois ennenkuin hirvi olisi juossut päältä.

Toissasyksynä ennen hirvenmetsästystä isällä tarttui karhunmetsästysreissulla vasaniekka haukkuun. Kävin kaijottamassa hirviä tielle päin, että isä voisi ottaa koiran pois. En saanut vasaniekkaa lähtemään mihinkään ja pari kertaa oli emän tulo päälle niin lähellä että piti kivääristä melko lujasti pidellä kiinni. Annoin periksi kun ei kiinnostanut ruveta kokeilemaan onneaan että tuleeko se lopulta iholle asti tai joutuuko ampumaan. Samana syksynä seurakaveri ampui kaksoisvasat ja lopulta emän kun ei vihaisen emän vuoksi päässyt vasoja suolistamaan.

Vihaisista raanakoista ei ole kokemuksia.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Metsäarska]

[quote="Unforgiven"]

[aapeli84]

Joo aloittakaa taas aina niin kiinnostava kalibereeri keskustelu..on tosi mielenkiintoista ja aina tulee jotakin uutta asiaa
_________________
ehkä otin ehkä en..

[eräjormeliini]

[late2]

Tulee niille, Sarvikuonolla on tähän oiva ratkaisu.

[RKMJ]

Hienosti on näköjään onnistuttu tuossa lainauksessa yläpuolella, suosittelen lukemaan alkuperäiskirjotusta

[ioni]

Kun Sarvikuono saa 308:n kiellettyä, hän valitettavasti katsoo tilastoista toiseksi yleisimmän (ja toiseksi parhaan) kaliiperin ja ryhtyy vaatimaan senkin kieltämistä.

[nippon1]

[riihipe]

Joo, kyllä on urpoja kaliiberivänkääjiä... Jos ei saa 308:lla hirveä nurin, niin silloin ei kyllä kannata lähteä ollenkaan hirvimetsälle...